Blogi

Yksityistämisestä ja kilpailutuksista

Minulla ei ole erityisen vahvaa kantaa yksityistämiseen. Puolesta tai vastaan. Asia on tapauskohtainen, joissain asioissa yksityistäminen voi kannattaa, joissain asioissa se voi olla kannattamatonta. Loppujen lopuksi yksityistämisen hyödyt ovat monesti laskettavissa. Taloudelliset kustannukset on helppo laskea (jälkikäteen) ja samoin laadulle voidaan asettaa laskettavia mittareita. Tällöin voidaan havaita, että oliko yksityistäminen kannattavaa vai ei. Jos yksityistäminen tehdään oikein, pitäisi nämä kustannukset ja laatuvaatimukset olla tiedossa jo ennen yksityistämisen loppuunsaattamista. Laskelmat on siis saatava tehtyä oikein ennen yksityistämistä ja myös huolehdittava, että samoja laskelmia ei tee sama yritys, joka sitten saa palvelun hoidettavaksi. Siinä on selkeä eturistiriita.

Julkiset hankinnat, olipa kyse palveluista tai tavaroista tai esim rakennuksesta, tulee kilpailuttaa, kun ne ylittävät tietyn summan. Kilpailutuksen tarkoituksena on huolehtia siitä, että edullisin tarjous tulee valituksi ja ennen kaikkea se, että käytettäessä julkisia varoja tulee niiden käytön myös olla avointa. Edullisin ei tarkoita läheskään aina hinnaltaan halvinta, mutta myös sellaista, joka täyttää laatuvaatimukset riittävän hyvin. Kilpailutus on aikaavievää ja se vaatii myös työpanosta. Huonosti valmisteltu kilpailutus ei anna haluttuja tuloksia (näistä kulkee aina erilaisia kaupunkilegendoja aina siivouksesta, johon ei kuulunut pöytien pyyhkiminen, sillä tilaaja ei ollut sitä erikseen maininnut), kustannukset kasvavat odottamatta tai sitten kilpailutus päätyy markkinaoikeuteen (sitä muuten ei aina voi huolellisuudesta huolimattakaan välttää). Kilpailutus vaatii ammattitaitoa ja kokemusta, joten kaupunkien on pidettävä huoli, että kilpailutusosaajia löytyy kunnan palveluksesta, ja siitä, että kilpailutusten tekemiseen.

Yksityistämistä punnittaessa kannattaa huomioida useampia seikkoja, joista osa on listattu alla:

  • Yksityistettäessä tie on usein yksisuuntainen. Vaikka yksityistämisiä tapahtuu koko ajan, harvemmin palvelut enää palaavat julkiseksi.
  • Mikäli yksityistäminen tehdään yhtiöittämällä kaupungin toimintoja, on työntekijöiden työsuhteeseen kiinnitettävä erityistä huomiota. Yrityisten työehdot ovat poikkeavia suhteessa kunnallisiin virkamiehiin. Jos jostain eduista joutuu luopumaan, tulee se kompensoida palkassa tai joissain muissa eduissa.
  • On tehtäviä, joita ei voi hoitaa kuin virkamies. Näitä ovat sellaiset, joissa käytetään julkista valtaa, kuten esimerkiksi määrätään henkilö pakkohoitoon.
  • Yksityinen yritys ei joudu kilpailuttamaan hankintojaan (ellei se itse niin päätä tehdä). Tällöin se toki voi toimia nopeammin kuin kilpailutuksen tekevä kunta, mutta silloin myöskään rahan käyttö ja kriteerit eivät ole avoimia, eikä niitä voi läheskään yhtä hyvin valvoa kuin kunnallista toimijaa.
  • Yksityisen yrityksen päätöksenteko ei ota huomioon kuntademokratiaa. Kuntalaiset eivät voi vaikuttaa läheskään yhtä hyvin vaikuttaa palvelun linjoihin yksityisellä puolella. Kunnallinen hankinta on alisteista kunnalliselle päätöksenteolle, jolloin valtuusto pystyy valvomaan ja tarvittaessa vaikuttamaan toimintaan.
  • Julkisen palvelun ei tarvitse tuottaa voittoa. Voiton tavoitteleminen ei välttämättä ole ristiriidassa laadukkaan ja edullisen palvelun tarjoamisen kanssa, mutta yritysten tehtävänä on tuottaa voittoa omistajilleen. Jos yritys tekee tehtävänsä moitteeta, niin mikäs siinä sitten, mutta jos se tarkoittaa palvelun hinnan nousua tai laadun kärsimistä, tulee yksityistämistä välttää.
  • Yksityistäessä voidaan käyttää vain laillisia kriteereitä palveluntarjoajaa valittaessa. Siispä esimerkiksi veroparatiisien käyttöä ei voida nykyisen hankintalain nojalla käyttää estävänä kriteerinä. Julkisella puolella ei vastaavia moraalisia ongelmia niinkään tule vastaan.

Kuten alussa totesin, ei minulla ole erityisiä ideologisia perusteita yksityistämisen puolesta tai vastaan. Julkisilla palveluilla on mielestäni monessa asiassa lukuisia hyviä puolia, mutta niin on yksityisilläkin. Molemmilla on myös omat huonot puolensa. Jos minut valitaan valtuustoon harkitsen yksityistämiskysymykset tilannekohtaisesti tiedetyt faktat punniten.

 

Koirankakoista

Ensi viikoksi uumoiltiin jo etelä-Suomeen ensilunta. Olipa tulevaisuus ensi viikolla musta tai valkoinen, ennakoi ensilumi noin puolen vuoden päästä ryöpsähtävää koirankakkakeskustelua.

Lähtökohta on se, että koirankakat tulisi aina kerätä hoidetulta alueelta. Lakikin ja/tai järjestyssäännötkin tämän vaativat. Itsekin noukin liki poikkeuksetta oman koirani jätökset. Nuo ainoat poikkeukset ovat ne, jos koira kakkii jonnekin ojanpohjalle tai muualle, missä kukaan ei kävele tai sitten siinä hankalassa tilanteessa, kun piskimme jätökset uppoaa jonnekin keskelle lumihankea tai katoavat pimeyteen katuvalojen katveessa.

Vastaan tulee silloin tällöin sellaisia torttuja sellaisissa paikoissa, että niiden paikalleen jättäminen on selvää piittaamattomuutta. Keskellä jalkakäytävää tai piha-aluetta noita joskus, onneksi harvoin, havaitsee. Kerääminen ei vaadi kuin vähän viitseliäisyyttä ja sen taskunpohjalta löytyvän jonkin pienen pussin, minne tuon luonnontuotteen voi poimia. Kyllä, se voi toki silloin tällöin unohtua, mutta koiranomistajan voisi olettaa muistavan tuon ainakin suuressa osassa ulkoilutuslenkkejä.

Kuitenkin yksi asia on sellainen, mikä tekee tästä myös kunnallisvaaliasian, ei pelkästään yhdeksi kuntalaisen valituskirjoitukseksi. On vaikea vaatia kakkojen keräilyä koiranomistajilta, mikäli ei ole mitään paikkoja, minne nuo pussit voisi tiputtaa. Useamman koiranulkoilutusreittini varrella on vain harvakseltaan, jos ollenkaan roskiksia, joihin noita voisi jättää. Ei olisi kovinkaan iso investointi kunnalta lisäillä roskiksia jonkin verran myös ydinkeskustan ulkopuolelle. Yksittäiset kuntalaiset ja kotitaloudet voivat tilata myös koirankakkaroskis-tarroja, joilla voi kertoa kanssaihmisille, että roskikseen saa laittaa koirankakkapussin ohikulkiessa.

Seuraavassa jaksossa: Tupakoitsijat ja onko kymmenen metriä liian pitkä matka roskikselle.

Hämeenlinna – työpaikkoja kaikille ihmisryhmille

Hämeenlinnan on oltava reilu työnantaja kaikille työntekijöille. Tavallisten työntekijöiden työhyvinvoinnista on pidettävä huolta, jotta vältetään sairauspoissaolot ja pystytään myös pitämään työntekijät tyytyväisinä työoloihinsa.

Kunnalla on myös vastuu kuntalaisten hyvinvoinnista. Työttömyys voi olla iso taakka, varsinkin jos on työhaluja löytyy, mutta töitä ei kuitenkaan kykene tekemään siinä määrin, että voisi kilpailla samoista työpaikoista täystyökykyisten kanssa. Tästä seuraa pahenevaa työkyvyttömyyttä, syrjäytymistä ja toisaalta yhteiskunnalle lisäkuluja, jotka olisi vältettävissä.

Terveydentila tai henkinen kunto voi estää täysipäiväisen työskentelyn. Vaikka osa-aikainen työskentely olisikin mahdollista, ei osa-aikaisia paikkoja ole kovinkaan paljoa tarjolla. Siispä vaikka osa-aikainen työskentely olisi polku kohti täystyökykyä, niin siihen ei ole käytännössä mahdollisuuksia.

Puuttuva tai vailinainen kielitaito estää tehokkaasti työnsaannin, vaikka tehtävä ei edes vaatisi juuri kielitaitoa. Työnhakuprosessi voi olla kielitaidottomalle mahdoton prosessi käydä läpi. Kielikurssit auttavat peruskielitaidon löytämisessä, mutta kurssit kestävät vain rajallisen ajan ja käytännön kielitaidon oppii vain kieltä käyttämällä. Työelämä olisi oiva paikka tälle. Kuitenkin mikäli kielitaito rapistuu, ruokkii se jälleen syrjäytymistä ja estää hyvän kotoutumisen.

Työelämän rakennemuutokset voivat realisoitua jonkin kohdalla pahimman mukaan. Työttömyysjaksosta tulee pitkä, minkä jälkeen on hankala työllistyä ja päästä mukaan työelämään. Myös tällöin tarvitaan mahdollisesti tukea matkalla työkykyisyyteen.

Hämeenlinnan on mahdollisuuksien mukaan tarjottava erilaisia työtehtäviä myös sellaisille, joiden työkyky on alentunut, olipa syy terveydentilassa, henkisessä kyvykkyydessä, kielitaidossa tai pitkässä työttömyysjaksossa. Osassa tapauksia kustannukset ovat vain tilapäisiä, kun työkyky kohenee ja tarve tukiin vähenee. Inhimillisellä mittarilla mitaten, on tuotto moninkertaista.

 

Vaalikonevastaukseni ylen vaalikoneeseen

Ne löytyvät Ylen vaalikoneesta. Siinä oli hyviä kysymyksiä.

Numero 73 – paras numero

Ehdokasnumerot on nyt arvottu. Erityisiä toivomuksia arvan osumisesta tietyllä tavalla aina löytyy. Esimerkiksi kestosuosikki 42 on hyvä luku. Samoin 64, 128 tai joku muu tasaluku. Kuitenkin kohdalleni osui paras mahdollinen numero, jos uskomme Sheldon Cooperia, ja miksi emme uskoisi:

The best number is 73. Why? 73 is the 21st prime number. Its mirror (37) is the 12th and its mirror (21) is the product of multiplying 7 and 3. … In binary, 73 is a palindrome, 1001001 which backwards is 1001001.

Eiköhän viimeistään tuon perusteella valintani ole jo taputeltu!